Tervehdys ystävät!

Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa kirjoittamaan kuulumisiamme. Eikös olekin jännittävää, kun taas aletaan lähestyä joulua! 😀😍 Minun tekisi mieleni kokeilla yhtä pipariohjetta.. se on sellainen kristallipipari, missä on sokeria päällä ja siihen taikinaan laitetaan kaakaojauhettakin. Toivottavasti en ole hukannut sitä reseptiä, kun joskus sen jostain lehdestä leikkasin talteen. Jännä miten tuollaiset jutut jää mieleen oikein vaivaamaan, että mitenkähän ne onnistuisi..

Minulla on ollut koko syksyn sellainen luova kausi, että olen vaan hissukseen kaikenlaista täällä kotona puuhaillut ja lukenut monenlaisia juttuja, mitkä kiinnostaa.. tosi vanhoja lehtiä, joissa on minusta jotenkin kauniimpi se maailma, kuin mitä nyt lehdissä kirjoitetaan ja telkkarissa näytetään... Niissä on juttuja sellaisista elämän kauniista asioista- perheestä, ystävyydestä, itse tehdyistä pienistä mukavista teoista toisille ihmisille. On se jännä miten silloin sodan jälkeen, kun oli aineellisesti puutetta vähän kaikesta, niin monilla ihmisillä oli vielä niin suuri  halu antaa vähästään ja helpottaa toistenkin elämää minkä vaan pystyi. 💖 

 Tämä on yksi uusi ihana runo yhdestä Keski-Suomen  Opiston 60-luvun lehdestä. Sen on kirjoittanut Matti Vainionpää Impi Sirkalle 80-vuotispäivärunoksi 30.9.1964. Jotenkin niin kauniin kuvan se luo mieleen kuinka me ihmiset tätä elämän  purtta täällä soudellaan monenlaisissa tuulissa. 

Sulle me lahjemme kannamme elämänpuu.

Suojassas soudamme elämän purttamme.

Minne johtaakin kulkumme, korviimme kantautuu

myrskyjen myllerrys tai päivän paistava rinne.

Syvyydet aukeevat alas ja korkeuteen,

ja niiden välillä keinuen purtemme soutaa.

Elämänpuulta keskellle vaarojen veen

saamme me hätäämme turvaa ja lohtua noutaa.

Siinä on elämän rikkaus, että me saamme

juhlaa ja tuskaa kokea vaihtuvin vuoroin,

että me elämän aarteen yhdessä jaamme,

laulaen laulua työn yksin ja kuoroin.

Kauneinta kuitenkin kaikki on unelmissa,

minnekä ihminen tähyy ja minnekä halaa

aatoksen viipyissä kaukana rakkaimmissa.

Jumalan tulet ikuiset sielussa palaa.

Matti Vainionpää 

Kaikkea ihanaa teidän päiviinne toivotan ystäväni. Onnen onnen omenoita, iloisia päiviä noita. 

Elämä on ihanaa. 😘💖💖💖💖 

Huh hellettä 😜💖💖💖💖

Piti ihan laittaa tulet takkaan täällä kotona, kun oli vaan jotenkin niin kolean tuntuista äkkiseltään..
Minä kyllä tykkäsin niistä helteistä. Se on aivan ihanaa, kun on niin lämmintä, että ei tarvitse ajatellakaan villapaitoja saatika välihousuja. Tsih!😂  

 Tänään pääsemme Rhea-laivalle laulamaan ja soittamaan. Voi että oli huono tuuri ilmojen suhteen, että nyt just on kaikista kylmin ilta ja vettäkin sataa..No mutta voihan se toisaalta olla tunnelmallista.
Siellä on toivottu lauluja rakkaudesta, toisista välittämisestä ja kohtaamisesta. Ihanat aiheet 💖 No kyllähän noista löytyy vaikka mitä ihanaa laulettavaa ja runojakin- niin kauniita!

Tässä yksi uusi runohelmi Eeva-Liisa Herojalta, jonka löysin täksi illaksi:

Ihmisenä olemisessa

pieni on tärkeää:

kädenpuristus,

tarjottu tuoli jonottavalle,

kuunteleminen,

kyläily ilman asiaa,

teellekutsu,

hymy,

ilmaisia kaikki.

Eikös ollutkin sellainen pysäyttävä jotenkin...

Tällaisenkin löysin 😊 aika hyvä.💗

Tällaisia vaan täällä tänään touhuilen. Täytyy varmaan alkaa miettimään mitä laittasin illaksi päälleni sinne laivalle, etten ihan palellu. Hih! Ihanaa kesäviikkoa Ystävät!! 🌺🌺🌺🌺🌺🌺

 

Kotikonsertin valmisteluja...

Tällaisen puseron ompelin eilen keskellä kaikkia touhuja.. En vaan malttanut olla tekemättä. Hih! Se onkin uusi lemppari-kesäpuseroni.💖💖💖

Täällä sitä valmistellaan kovalla tohinalla huomenna alkavia tämän kesän kotikonsertteja. 😅
Innolla odotamme ketä kaikkia tuleekaan tänä vuonna meillä käymään. Hih! Huomenna me
saadaan ihan linja-autollinen väkeä, se on kyllä ihmeellinen näky täällä meidän pihassa.. ei sitä uskoisi ellei omin silmin näkisi.😃💖

Kohta alan vatkaamaan kermavaahtoa ja teen ne ihanat mansikkakakut jääkaappiin odottamaan..löysin mansikoitakin siihen laitettavaksi. Niistä tulee ihan kesän tuoksu! Meillä kukkii jo mansikkamaa tuolla mökillä, mutta se on niin pikkuinen, ettei siitä kyllä paljoa tule..Niin ja istutin ne taimetkin aivan liian tiheään, niin eihän siellä ilma kulje ja ne marjatkin tuppaa homehtumaan... Täytyy tehdä sille jotakin harvennusta kunhan kerkiää..

Tämän Lauantain kotikonsertti me peruttiin, kun aikaisempina vuosina olen muistanut, ettei juuri sinä päivänä kannata järjestää mitään, kun kaikki on omissa juhlissaan juhlimassa. Hih! No pientä järkkäilyä se vaati ja nyt on kaikki päivät kohdillaan. 😅😀💕

Ihania kesäpäiviä!

Tällaista täällä oli eilen illalla... No nyt on jo tuolit ja pöydät paikoillaan- jopa liinatkin viritettynä.. Tänään haetaan koivut valmiiksi ja laitetaan kukat maljakkoon huomista tämän kesän ensimmäistä kotikonserttia varten. Ihanaa!!!

Paista päivä, helli helle.  

Paista meille jokaiselle. Paista myöskin päiviin pilvisiin. Paista meille ihmisille, lapsille ja vanhuksille. Hohda lämpö ihmissydämiin. Hoivaten kuin äiti lastaan, rakastaen ainoastaan. Paista päivä helli helle ihmissydämiin.💗

Olenpa iloinen, kun tuolla kylillä kulkeissani te ystävät olette kertoneet oikeasti lukevanne näitä höpöjuttujani täältä blogistani. Kiitos :) Ihan naurattaa, kun se on niin hauska juttu jotenkin.. No täytyypä olla sitten ahkerana, kun kerran joku edes näitä käy kurkistamassa. Tsih! 😀💖💖💖💖

 

Me käytiin Pertti-koiran kanssa pyöräajelulla. Tuo pakastekori on aivan mahtava idea ( ihan omasta päästäni, hi hii!!) Siinä on sellainen retkipatjan pala vedetty noilla kiristysliinoilla tiukalle niin että se pysyy suorana kovassakin menossa. Pertti tykkää istua siinä niin paljon, ettei paljon suostu lenkkeilemäänkään.. No ainakin isoissa ylämäissä se joutuu jalottelemaan, kun en minäkään jaksa niitä koiran kanssa polkea ylös.. tai voisin kait jaksaakin jos haluaisin rääkätä oikein itseäni.. mutta kun minä olen enempi sellainen nautiskelija ja töllistelijä tyyppinen pyöräilijänäkin. Tsih!

Siellä pyöräretkellä löysimme aivan mahtavan suuren savipohjaisen kuralätäkön ja me kahlailtiin siellä molemmat. Olipa siinä lämmintä vettä. Ihan kuin uima-allas. Hih! Sinne voisi mennä uikkareissa polskuttelemaan ja saisi samalla kaunistavan savikylvynkin!🌺🌺🌺

Tässäpä yhden laulureissun iltapala... Arto alkoi jo ennen kotimatkaa huokailemaan, että voi kun olis makkaraa!! 😋Tsih! No olisi meillä ollut yksi pötkö mökin jääkaapissa- mutta eihän yhdellä pötköllä pitkälle pötkitä.. Lihapiirakat on kyllä ihania ihan mihin vuoden aikaan tahansa.. mutta niitä kotitekoisia ei kyllä voita mikään, kun niissä on oikein muhevat täytteet- riisiä ja jauhelihaa.. Ei ne edes kaipaa välttämättä mitään makkaroita. Pitäiskin tehdä pitkästä aikaa. Nam! Mutta nyt en kyllä kerkiä sellaisiin hommiin ryhtyä, kun on nuo kotikonserttitouhut ensin saatava ainaskin alulle..

Eilen käytiin Hankasalmen kirkossa, kun siellä on aivan supermahtavat kirkkokahvit ja tunnelmaltaan sellainen toisenlainen se kirkkokomento.. en osaa selittää, mutta siellä vaan on jotain erilaista siinä tunnelmasta! 😇Ne emännät siellä on niin ahkeria ja taitavia, että laittavat aina vuorollaan parasta pöytään.. Nytkin siellä oli suolaisena aivan mahtavaa kinkku-purjopiirakkaa, sitten raparperipiirakkaa, tiikerikakkua ja jotain muutakin kahvikakkua, mutta en jaksanut sitä enää maistaa. Hih! Tämä virsi oli siellä loppuvirtenä ja ajattelin, että käyhän se tähänkin. Tuo viimeinen lause on niin kaunis toivotus ihan kenelle vaan.. Sitä toivotan teillekin ystävät rakkaat!💖😚 Ihania kesäpäiviä!!

 

 

 Terveisiä täältä voikukkapellosta!!
Hih! Voi että on ihanaa, kun on lämmintä ja saa tehdä kaikkia kesäisiä juttuja. Tsih! Aamusella kävin Pertti- koiran kanssa tuolla takapihan metsässä haistelemassa raikkaita tuulia. Siellä oli sellaisia ihmeellisiä ihan kirkkaan vihreitä perhosiakin, mutta niitä en millään saanut kuvattua. Tänään olen oikein ahkerana, kun meille tulee niitä kotikonserttivieraita jo ensi viikolla..Leivon pakasteeseen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja tiikerikakkuja ja kirsikkakakkuja, kun ne vaan paranee, kun saavat vähän siellä pakasteessa tasottua. Raparpereistäkin pitäisi keittää mehua ja pakastaa niitä varsia, kun ne on nyt parhaimmillaan.
Sitten kun olen ne saanut jollekin mallille niin yksi ihana ystäväpariskunta pyysi käymään ja kertoi, että saan heiltä salkoruusuja ja daalioistakin. Ihan ihmeellistä saada tuntea näin ihania ihmisiä! Aivan uskomatonta hyvyyttä ja sydämellisyyttä. Täytyy viedä jotain herkkuja heillekin. Tsih! Kyllä maailmassa on niin paljon kauneutta ja hyvyyttä, kun ei vaan vahingossa juokse sen ohitse.

Metsässä käyn aina kuin mahdollista vähän lataamassa akkuja. Joskus kaupungissa ihan tulee sellainen olo että se kaikki hulina on ihan liikaa, mutta sitten kun pääsee haistelemaan metsätuulia, niin palautuu taas omaksi itsekseen. Luontoa on ihminenkin vaan- niinkuin yhdessä laulussakin lauletaan..

Mustikat on jo näin isoja..Kauhean äkkiä ne tulee tänä vuonna..Nam, pääsee taas tekemään mustikkapiirakkaa.. Se on kyllä niin ihanaa.

Tällaisen lemmekkään kiven näin lenkkireissullani. Siinä se kivisydän kertoo suuresta rakkaudesta..

Meidän pihassa on paljon voikukkia. Me tykätään niistä tosi paljon. tsih!

Tällaiset ukkelit askartelin kerran istuskelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi tulijat. Pitäisi varmaan tehdä niille jotain hauskaa seuraa..

Mökkielämää ja kotikonserttien valmisteluja..

Otin kuvan kun tulin laulureissultani ja oli niin ihanan kuuma! Olen kyllä tällaista kunnon kesää niin odottanut, kun viime ja toissakesänä satoi vaan aina ja aina!

Meillä on nyt täällä kotonamme aika paljon kaikenlaista puuhaa, niinkuin maalla on varmaan monessa mökissä tähän aikaan vuotta..Kaikki kukkapuskat oikein vaatii, että tuleppa tännekin kuopsuttelemaan.. ja ne rikkaruohot kyllä aina saa vallan sitten viimein, mutta olen ainaskin yrittänyt niitä nyt vähän hillitä.. Voikukista me tykätään kovasti. Arto tekee niistä aivan ihanaa viiniä ja minä laitan niitä lehtiä salaattiin. Se on oikein jytysyömistä..virkistää tosi paljon. Viime yönäkään ei meinattu osata nukkua,kun niitä popsittiin..Mutta hyviä niistä voikukan lehdistä on vaan ne rikkonaisreunaiset, ne isot sileälehtiset on kitkeriä.

Kotikonsertteja valmistelemme myös.. Pitää leipoa pakastimeen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja kahvikakkuja jo valmiiksi vieraita varten. Olispas ihanaa, kun saisimme tänäkin vuonna edes muutaman kuulijan. Tsih! Kyllä me ainaskin tosi kovasti odotetaan.. Niin ja tänä vuonna meille lupautui soittamaan haitaria ja muitakin Arton serkkupoika Hannu Laitinen. Se on kyllä tosi kiva juttu! Ja sitten konserttien jälkeen varmaankin niillä ukoilla riittää turisemista ja saunomista ja makkaranpaistoa kesäillassa! Hih! Tästä tulee niin kiva kesä.

 

Mökkielämää..Tuo ämpäri on kovassa käytössä.. sillä kannetaan vettä ulkona olevaan kylpyammeeseen ja kukkiakin sillä koetan kastella, ettei ne ihan näänny..

Eilen me syötiin mökin terassilla.. saatiin yllärivieraskin ja jaoimme nuo ihanat kaksi possunpihviä ja makkaroita sentään oli meille kaikille.. Anopilta saatiin suolattuja haapasieniä- ja niin ihanaa sienisalaattia ei saa mistään.. Laitoin siihen paljon sipulia, sinappia pikkuisen ja ripauksen sokeria ja majoneesia. Nam nam!

Tällaisen kalasalaatin tein kun oli oikein kuuma, eikä mikään muu oikein maistunut. On se mahtavaa, että nyt on ihan oikea kesä ja saa nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä. Kävin minä jo uimassakin muutama päivä sitten, kun nostin paljasjaloin rannan katiskoita, niin sehän oli tosi lämmintä..sitten vaan molskahdin järveen :) hi hii!!

Blogin säätelyä..ja kadonneiden kuvien metsästystä..

Huomasin, että jonnekin oli eksyneet tuolta blogistani osa kuvista.. Joitakin osasin saada paikoilleen takaisin.. No otetaan uusia. Hih!

Ville rentoutuu.

Vohvelirauta on meillä usein pöydällä, kun minusta ne on tosi ihania päiväkahviherkkuja. Nam!

Huhtikuu ja mustarastaat on tullut!

Alkuvuosi on mennä hurahtanut niin vauhdilla, että on ihan vaikea uskoa, että ollaan jo näin lähellä Juhannusta ja sitä ennen tämän kesän kotikonserttejamme. Sellainen alkuvuoden hiljaiselo ja uusiin juttuihin uppoutuminen on kyllä tehnyt tosi hyvää myös tälle pääasialle- laulamiselle ja laulujen tulkitsemiselle. Jotenkin olen saanut uutta syvyyttä tulkintoihin- ainakin omasta mielestäni- ainakin joihinkin kappaleisiin. Ne niinkuin muhivat kun elämää ja aikaa kuluu. 

Kaarisilta-laulu avautui minulle ihan viime viikolla. Kävin katsomassa vuodepotilaana pötköttelevää ystävääni ja hän halusi kuulla minun laulavan hänelle juuri tuon laulun. Meillä on sellainen sopimus, että vien hänelle tuomisiksi aina käydessäni yhden laulun ja runon. Parempi vieminen se on varmaan kuin joku tavara, jos ihminen on tosi sairaana.

Kyllä olen ajatellut, että on se tämä terveyden lahja todella suuri silloin kun niin on. Siitä saa olla valtavan kiitollinen. Aina ystäväni luota kävellessäni oikein huomaan kuinka sellaiset elämän onnen perusasiat nousevat mieleen tosi vahvoina. Enemmän pitäisi käydä kylässä ystävien luona muutenkin ja olla mukana elämässä, eikä vaan tuijotella telkkaria. Se on kumma kapistus se telkkari. -Mutta on sekin ihanaa, kun Arton ja Ville-kissan ja Pertti-koiran kanssa istutaan sohvalla jalat sujossa ja mutustellaan suolasia ja makeita suupaloja. Tsih! 

Tässäpä muutamia kuvia keväältä:

Meillä Äijälässä oli tänä talvena tosi komea jäätie. Siitä sai ajaa autollakin kodalle eväitä syömään. Mekin käytiin siellä muutaman kerran kahvittelemassa ja makkaroita nautiskelemassa.

Näin hauskan hymyn sain Pertiltä, kun metsälenkillä en sanonutkaan muikku- niinkuin ihmiset sanovat- vaan sanoin Kissa! Hih!

Tässä Pertti nautiskelee kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuva puhuu puolestaan.

Kuva puhtaasta pestystä kevätikkunasta. Järvikin oli ihan vedellä.. ja kohtahan nuo jäät lähtevät ihan kokonaan ja pääsemme taas soutelemaan ja onkimaan mato-ongella.

Me käytiin Arton kanssa Ruotsin laivalla herkuttelumatkalla ja siellä tarjottiin paahdettua lohta. Olipas se helppo valmistaa. Lohifile vaan vuokaan ja suolaa sopivasti päälle ja uuniin. Se oli kyllä tosi ihanan makuista.. Tein sitten kylmän smetanakastikkeen sipulin ja tillin ja valkopippurin kera. Nam. Tästä tuli uusi suosikkiruoka. Miksiköhän sitä aina tulee tehtyä noita ruokajuttujakin liian monimutkaisesti, kun näinkin helppo on näin hyvä. :)

Kävin kirpputorilla ja sieltä tein näin upean löydön. Pitsipeiton! Ville-kissa siihen heti rakastui ja on aina siinä kellimässä, kun vaan mahdollista.. ja kissathan ei muuta teekkään päivisin..

Ville taidekuvassa..Oikeasti se ei tykännyt kun viritin tuon verhon keittiön ikkunaan, kun se ei sitten kunnolla voinut kytätä lintuja. Pari päivää tuon kuvan ottamisen jälkeen jouduin ottamaan pois koko verhon, kun Ville alkoi tempomaan sitä alas..

 

Hyvää uutta vuotta!

Niin se taas käynnistyi tämä uusi vuosi, ettei meinaa perässä pysyä. Minä olen aina vuoden alussa intoa täynnä niin kuin entisen emännän kiljupönttö. Ha haa!!

Olen käyttänyt nämä vuoden ensimmäiset päivät nautiskelemalla tästä lisääntyvästä valon määrästä. Ajatella, että joka päivä on aina vähän edellistä pidempi. Kevät tulee kohisten ja kohta saa taas viritellä niitä pieniä taimien kasvatuspurkkeja tuonne ikkunoille. Joka vuosi jotain kasvatan vaikka se ei olekaan minulla mitään menestyksekästä toimintaa milloinkaan. Mutta mitäpä siitä, se kasvun ihme on niin ihanaa seurata. Tuntuu niin kuin kesä olisi jo vähän aikaisemmin.

Oli meillä yksi hyväntekeväisyyskonsertti Tammikuun alussa, mutta muuten tämä alkuvuosi on aina tällaista ihanan rentouttavaa omien puuhailujen aikaa. Se tuntuu kyllä aikas kivalta joulun juoksujen jälkeen.Tuossa ylhäällä on kuvakin sieltä Vuolakkeen hotellista. Kyllä me saatiin kerättyä jonkin verran riisiä ja jotain muutakin yhteen Thaimaalaiseen lasten päiväkotiin. Tuli hyvä mieli saada olla mukana tällaisessa. Olisipa hauska matkustaa sinne katsomaan, että miltä siellä näyttää. En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta siitä heidän ruuasta tykkään tosi tosi paljon- niin ja ei se aurinkokaan tuntuisi yhtään hassummalta varpaissa.

Eilen uudistin yhdet lempparipussilakanani kääntämällä niiden yläosan alaosaksi. Se pussilakanan alaosa oli vielä ihan uuden veroista kangasta, kun se toinen pää jo lähes heilimoi. Nyt on hauskaa, kun saa iloita niistä ihanista peitoista vielä monta kertaa. Hyvin niissä nukutti.

Lunta satelee hiljalleen ja maisema on ihan kuin jossain postikortissa. Hyvä niin. Tästä tulee ihana päivä!! Ihanaa päivää Teille Ystävät!




 

Tervehdys!!

 Joulu se on taas aika lähellä.. kaikenlaista mukavaa puuhaa olen täällä hommaillut viime päivinä. :) 
Löysin netistä ihanan reseptin joulua ajatellen.. Wienernougat-suklaiden ohjeen. :) Ne ovat olleet minun superherkkua jo ihan pienenä tyttönä. Ensimmäisen kerran sain niitä, kun isä ja äiti toi niitä Kreikan tuliaisina. Aina kun niitä maistelen, niin tulee jotenkin sellainen kiva tunnelma ja muistoja mieleen lapsuuden ajoista. Tässä se resepti:
http://kakkuviikari.blogspot.fi/2016/11/kotitekoinen-wienernougat.html 

 

Me käytiin Pertin kanssa yhtenä päivänä lenkkeilemässä, kun oli ihmeellinen luontoilmiö taivaalla.

Aurinko näyttäytyi moneen päivään. Pertinkin naamasta kyllä näkee, että taisi sekin aikalailla nauttia. Nyt muutama päivä myöhemmin nuokin lumet ovat jo sulaneet pois ja voisi tuolla ulkona tehdä vaikka lapiohommia. Eilen ostin uudet kumpparitkin Artolle ja minulle (kun halavalla sain) meillä molemmilla kun oli niissä jalkaterissä reiät, mutta muuten ehjät varret. Sääli niitä on pois heittää.. Ehkäpä voisi vielä korjata jossain vaiheessa, kun tulee sellainen innostus.

 

Mekon tekeminen on jo alkanut.. Tästä pitäisi tulla tämän joulun joulumekko. Nyt se on onneksi jo pidemmällä. Minusta näyttää, että siitä tulee tosi ihana!! Kangas on hirmu kaunis, kyllä jännitti laittaa sakset sen nurkkaan..mutta äiti aina sanoi, että ei saa pelätä kangasta. 

No tuumasta toimeen sitten vaan.

 

Me käytiin juhlissa, missä oli laiteltu näin kauniisti kananmunanpuolikkaat esille. Aionpa tuota käyttää jossain yhteydessä, on ne niin somat lumpeen kukat. :)

Tällaisen runon löysin Maaria Leinoselta. Eiks olekin ihana. :)

Tämän maiseman syliin synnyin metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin.

Opin näkemään metsän puilta, puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn niityn yllä. 

 Nyt missä tahansa mutta kotona tässä maisemassa. 

Ihanaa joulun odotusta!!
 

Jouluinen tervehdys!

 Tänään on Marraskuun ensimmäinen päivä. Eilen vietimme Arton nimipäiviä. En paljoa ehtinyt niitä valmistelemaan, mutta kinkkupiirakan, salaatin ja banaani-kermaleivosten kera se juhlinta onnistui kivasti. Kyllä monesti on pelastanut pikaleivonnassa se, kun pakastimessa minulla on aina valmiita sokerikakkulevyjä. Siihen vaan kermaa- ja mitä nyt keksiikään. :)

Olen yrittänyt järjestellä vaatehuonetta viimepäivät..En tiedä onko se sitä joulusiivousta, vai mitä, mutta tämän seurauksena koko muu huusholli on aikalailla räjähtäneessä tilassa. Hih! Siis mihin ne sitten laitetaan ne kaikki kallisarvoiset nyssäkät? Ha haa!! Varastoon varmaankin muiden joukkoon... ei niitä hanno kaikkia kirpputorillekaan raahata.

On kyllä tosi mahtavaa sitten kun saan nuo ihmeelliset röykkiöt raivattua ja pääsee siivoamaan muutoin. Pesen sisäkaton ja seinät ja kaikki. Se on kyllä jännä, että vaikka niitä likoja ei välttämättä huomaa, niin kyllä sen sitten aistii, kun ne on putiputs.

Vähän olen maalaillutkin.. sain inspiraation, kun kävimme Helsingin Kansallismuseossa..
Ei siitä ihan mestariteosta tule, mutta onpahan joku kuiteskin..Siinä kuvassa olen minä ja lapsuusystäväni Sanna keräämässä sieniä. Me olimme lapsena innokkaita sienestäjiä, vaikka emme tunteneet kuin kärpässienen, karvarouskun ja tatin ihan ylipäätään. Me keräsimme vaan korit täyteen ja sitten ystäväni äiti kertoi, että ei näistä mihinkään ole. Kivaa se oli kuitenkin. Ihan parhaimpia lapsuusmuistoja.

Jotenkin hykerryttää, kun joulun läheisyyden silleesti aistii. "Ilmassa on tenhoa taikaa, lähestymme joulun aikaa."

Tässäpä yksi uusimmista joulurunolöytö:

"Syttyy ikkunalla joulunvalot.
Loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla joulurauha mieles valloittaa." 

Ihanaa joulunodotusta Ystäväin!!

  

 

Satumainen nimipäivätervehdys!!

Tänään on Sadun nimipäivä. Minusta nämä merkkipäivät ovat aina niin kivoja. Silloin tykkään leipoa jotain herkkua ja juoda makoisat päiväkahvit. Sellaista ihan tavallista arkipäivän juhlistamista.

Aion leipoa mokkapaloja tällä kertaa vaalealla pohjalla ja Hannatädin kakkuja, niitä en ole tehnyt pitkään aikaan.  

Enkös löytänytkin ihanan kuvan tälle päivälle. Siinä on ihan kuin minä ja Pertti-koira köllöttelemässä tuolla pellon reunassa. :)

Nyt en kerkeä enempää kirjoittelemaan, kun täytyy joutua päivän puuhasteluihin. Laitan tähän tuon ihanan runon isompana, kun tuossa kuvassa se on niin pikkuriikkinen, ettei sitä oikein näekään.

Kivaa päivää!!

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun.

Valamon lantturesepti ja iloinen Tervehdys!

 

Tässä vielä kesäistä tunnelmaa järven rannalta. Kyllä vaan kesällä on aina niin ihanaa. Siihen ei tarvita muuta kuin aikaa, että ehtii huomata kaiken kauniin. Viime kesä on nyt kyllä auttamatta ohi, kun tänään aamulenkillä satoi jo pikkuisen lunta. Minua ja Pertti-koiraa se ei haitannut yhtään kun lenkkeilimme tuolla kodin vastarannalla. Hih!

Eilen minulla oli tosi kiva päivä, kun Toivakan ystävät pyysivät minut kanssaan autoajelulle Rutalahteen, Joutsaan, Leivonmäelle ja Toivakkaan. En ihan tarkkaan tiedä missä paikoissa minua käytettiin, mutta jotenkin noilla nurkilla kuitenkin. :) Tämä verhokuva on sellainen, kun retkemme pääaiheena oli käydä erään käsityötaitajan Mairen luona katsomassa hänen käsitöitään. 
 
Voi ihmettä mitä kaikkea siellä olikaan!! Näin kuvista, kuinka siellä oli ollut joskus sellainen tonttunurkkauskin, missä oli ollut satoja tonttuja. Ihan oikea joulumaa! Sitten siellä oli jos jonkinlaista liinaa ja verhoa ja mattoa ja kangasta. Nämä kuvassa olevat verhot sain ostaa kotiimme, mutta meidän verhot ovat sellaiset ikkunan ylhäällä roikkuvat. Tai voi kai ne laittaa miten päin vaan. Tuossa reunassa on emännän itse kasvattamia pellavia rimpsuna. Hih! Hauska ja kaunis idea. :)

 Viime viikonloppuna ja tänään on uudelta levyltämme soinut lauluja Järviradiossa. Tosi jännää! Olenkin nyt kuunnellut radiota tuolla taajuudella, että kuulisin minäkin miltä se kuullostaa ihan radiosta soitettuna. Hih!

Minä odotan jo joulua... Eilen kyläreissulta tullessani hain kaupasta Karjalanpaistilihoja aika paljon ja aion laittaa sen kohta uuniin. Sen kanssa ajattelin tehdä myös porkkanalaatikkoa ja Valamon lanttuja. Ne valamon lantut vasta hyviä on. Kerran olen niitä tehnyt ja nyt sitten taas. 

Tästä linkistä napsauttamalla löytyy tuo ihana ohje. Se valkosipuli jännästi poistaa Lantusta jotain lanttumaista makua, silleesti pyöristää sitä..  Heippa!!

http://www.hunaja.fi/reseptit/kasvikset/valamon-lantut/

Hyvää huomenta!!

Taas vilahti monta päivää.. Näin syksyllä on niin paljon kaikkea puuhaa, kun tuolla pihamaalla täytyy kaikki saada suojaan talvelta odottamaan ensi kesää.

Keräsin kasvihuoneesta kaikki herkut talteen ennen pakkasta. Nyt vasta nuo tomaatitkin oikein innostuivat punastumaan.. Niin käy joka vuosi. Kasvihuoneen kanssa puuhastelu antaa tosi paljon iloa kesään ja ne ovat tosi herkullisia ne mitä sieltä pääsee maistelemaan. Nuo kirsikkatomaatitkin ovat kuin mansikoita. Nam! Niin- tein meillä myös mansikkamaata tuonne mökkirantaan. Oikein innolla odotan ensi kesää, että jokohan sieltä muutaman pääsee maistamaan.

Pullaa leivoin myös..Kokeilin, että minkälaista pullaa saisi siten, että osan vehnäjauhoista korvaa kaurajauhoilla. Minä kyllä tykkäsin lopputuloksesta. Pullista tuli tosi muhevan makuisia ja eivät näytä kuivuvankaan samalla tavalla, kuin ihan se perinteinen vehnänen. Tuossa on kanelikierrepitkoja ja ananas-greippi-hillopitkoa. :) Valion myymälässä oli sitä erikoista hilloa myytävänä ja hetihän sitä oli kokeiltava.

Vietin ihanan päivän Leivonmäellä, kun autolastillinen tomeria naisia ajeltiin siellä mutkaisia teitä ja viimein päädyimme tällaisen käsityötaitaja Mairen käsityömökkiin. Olipa siellä monenlaista ihmeteltävää. Tuollaisen verhon sain ostaa jopa tänne kotiimme. Se on ihmeellisen kaunis. Pellavan siemenkodat on kudottu tuohon reunaan..

 

Minullakin on kangaspuut tuolla rantamökin sängyn alla..Haaveilen joskus kutovani niillä jotakin. Hih! Vielä ei ole kuitenkaan ollut aikaa syventyä siihen puuhaan. Kotona ollessani äiti kyllä opetti minulle sitäkin ja sain kutoa poppanaa ja mattoja. Se on tosi rentouttavaa puuhaa. ja mielenkiintoista.. Haluasin kutoa sellaisia kauniita kuviokankaita, ehkäpä jopa vaatteiksi käypäsiä. Se olisi jotenkin aika huippua, kun saisi ommella vaatteet omatekemistä kankaista..



  

Haudutettu punakaaliresepti ja Syksyinen tervehdys!

Kovastipa on maisemat täällä meidänkin pihapiirissämme muuttuneet ihan lyhyellä ajalla. Tosi kaunista on kun luonto on saanut syysvärityksen. Viime päivät minulla on ollut sellaista seuraelämän menoa, etten ole ennättänyt tuonne ulos laittamaan pihaa talvikuntoon.. ja nyt kun tänään se olisi mahdollista, tämä sisällä lämpimässä kodissa oleminen tuntuu liian vastustamattomalta. Täytyy vissiinkin kaivaa se minun iänikuinen toppahaalari tuolta kesäsäilöstä ja sen turvin uskaltautua iltapäivällä puutarhahommiin.

Kävin taimialennusmyynnissä ja sieltä osti puoleen hintaan ihania taimia..Vielä en ostanut kovin paljoa, kun odotan niitä 70%:n alennuksia. Tuolla nurkalla odottelee minua ja lapiota kolme koristearonian taimea, yksi ihana jonkun Englantilaisen luostarin ruusu ja Mustilanhortensia, muutama mustaherukkataimi..

Näin kaunis kahvipöytä meillä oli eilen, kun sain Ystäväni päiväkahviseurakseni. Minä tykkään laitella kaikkia kippoja ja kuppeja kattaukseen. Myrna-kupit on sellaiset, että jostakin syystä ne saavat aina aikaan juhlatunnelman, kun ne vaan on pöydässä. Kahvikin maistuu niistä paremmalta.
Leivoin meille eilen kinkkuvoileipäkakkua, porkkanapiirakkaa ja pikkuleipiä. Siinäpä vierähtikin koko päivä, kun aina vähän santsasimme. Hih!! Tänään olenkin nyt sitten kunnolla noiden syömisten suhteen ja palasin taas arkiseen sokerin ja vehnäjauhon kyttäämiseen.. Minusta se kuitenkin on tosi kivaa, kun elämä ei ole yhtä mässäilyä, kun ei niistä silloin nautikaan yhtä antaumuksella. :) Viikonloppuna kyllä taas herkutellaan ja laittelen jotain herkkuruokaa ja tietenkin kahvin kaveriksi jotain ihanaa.

Minä olen keräillyt tällaisia Gourmet-lehtiä ja minulla on niitä jo iso kokoelma, tässä kuvassa niistä muutama. :) Niissä on kyllä aivan mahtavia reseptejä, testattuja ja makoisia..Ainakaan vielä ei ole ollut sellaista reseptiä, että se ei olisi ollut superhyvää..

Aamulla kokeilin tällaista punakaalireseptiä, joka on lisuke lihalle tai kalalle. Tuolla se hautuu hellalla samalla kun täällä kirjoittelen. Saas nähdä millainen siitä tulee. Varmaankin ihana:

Haudutettu punakaali:

300g punakaalia

1/2 sipulia

1rkl öljyä

1/4 dl punaviinietikkaa ( minulla ei ollut tätä, niin laitoin sherryä)

suolaa

1/2 sokeria

valkopippuria ripaus

1dl lihalientä

Leikkaa punakaali ja sipuli suikaleiksi, kuullota öljyssä muutama minutti. Lisää etikka, mausteet ja lopuksi lihaliemi. Hauduta kannen alla välillä sekoittaen noin tunti.

Ajattelin paahtaa tuon kaalin kaveriksi rautua..

Tällaisia Torstain touhuja tällä viikolla.. Kivaa valmistautumista viikonloppuun!!

 

Tällaisilla mansikoilla saimme vielä viikonloppuna herkutella. Kyllä aito mansikkakakku on vaan ihan parasta herkkua. Kotona monesti teen kuppikakkua, kun se on niin kätevää ja nopeaa, eikä tarvitse asetella niitä koristuksia. Minulla on aina pakastimessa vaaleaa täytekakunpohjaa ja siitä sitten saa tosi nopeasti aikaan joko tavallisen tai kuppikakun, jos tulee vaikka yllätysvieraita..
 Kakku pilkotaan pieniksi suupalasiksi kupin pohjalle ja kostutetaan vedellä. Sitten vatkataan kermavaahto ja päälle marjoja, hilloakin välillä laitan sinne kerman alle.. Helppo ottaa mukaan myös eväsretkelle tällainen kakku, kun se ei säikähdä kuljetuksessa.

Auringon kukat kaunokaiset hehkuttivat meille vielä kesän lämpöä. Sain nuo kauniit kukkaset ystävältäni siellä pistäytyessämme. Ne ovat kyllä ihania. Ei se ihme, että niin monet taidemaalarit ovat halunneet ne ikuistaa. Niissä on niin monia ilmeitä.. Minä en ole koskaan kasvattanut auringonkukkia, mutta ensi vuonna voisi vaikkapa kokeilla, jospa ne ehtisi kukkimaankin..

Viikonloppuna riitti iloa, kun sain nämä Gilmoren tyttöjen koko tuotantokauden dvd:t. Kyllä niitä tuli katsottua jo kolme jaksoa. Minusta tuossa sarjassa on niin lämmin tunnelma ja siitä jää sellainen hyvä mieli pitkäksi aikaa, kun on katsellut Gilmoren tyttöjä. Jännää miten nykyään saa ihan kaikkea ja paljon. Eipä olisi voinut uskoa pienenä, että tuon lempisarjan voi tilata omaan kotiin ja katsoa sitä milloin siltä tuntuu. Toinen lempisarjani on Tie Avonleaan. Sitä minulla ei vielä ole... Siinä on myös sellaista iloa, valoa ja lämpöä, josta tykkään.

 

 

Tästä näyttää tulevan oikein kaunis päivä, kun aurinko paistaa jo näin aamusella kymmenen aikoihin noin kirkkaasti. Varmaankin menen keräämään marja-aronioita tuolta puskasta. Niitä on tänäkin vuonna tosi runsaasti.

Ihanaa Syyskuista viikkoa Ystävät!!

 

Tällaisen idean sain viimeyönä.. Minulla on tuo vanha laukku, joka on jotenkin mielestäni tylsä.. Muistin, että olin säilyttänyt sellaisen ihanan merinovillaisen villapuseron komeroon, jonka ensimmäisellä pesullaan pesin vahingossa pikkuriikkiseksi. Onneksi en ollut sitä heittänyt pois. Nyt siitä tuli minulle uusi syksylaukku. :) 

Pertti-koirakin auttoi minkä jaksoi. Hih!

 

 

Tällainen siitä tulee..Vielä se ei ole ihan valmis. Tuo etuosa repsottaa, kun en ole tuota kangasta vielä liimannut napakaksi. Arto tuo iltasella liimaa, niin sitten saan viimeisteltyä luomukseni. Hih! En tiedä vielä tuleeko tuohon jotakin koristuksia..mielikuvitus on vaan rajana. Tosi kaunis se on minusta ihan noinkin. On kyllä kivaa lähteä tuon laukun kanssa kylille ja käydä vaikka kahvilla. Hih!

 

Tänään en voi tuota laukkua enempää työstää, niin taidan viettää löppupäivän ulkohommissa tuolla puutarhassa. Siellä on niin monenlaista hommaa. Perunat pitäisi kaivaa maasta, ja raivata pois kesän kukkineita varsia.. Ikkunanpesukin jäi eilen vähän kesken..

 

Kivaa päivää Sinulle!!