maanantai 29. lokakuuta 2018




Tervehdys ystävät!

Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa kirjoittamaan kuulumisiamme. Eikös olekin jännittävää, kun taas aletaan lähestyä joulua! 😀😍 Minun tekisi mieleni kokeilla yhtä pipariohjetta.. se on sellainen kristallipipari, missä on sokeria päällä ja siihen taikinaan laitetaan kaakaojauhettakin. Toivottavasti en ole hukannut sitä reseptiä, kun joskus sen jostain lehdestä leikkasin talteen. Jännä miten tuollaiset jutut jää mieleen oikein vaivaamaan, että mitenkähän ne onnistuisi..

Minulla on ollut koko syksyn sellainen luova kausi, että olen vaan hissukseen kaikenlaista täällä kotona puuhaillut ja lukenut monenlaisia juttuja, mitkä kiinnostaa.. tosi vanhoja lehtiä, joissa on minusta jotenkin kauniimpi se maailma, kuin mitä nyt lehdissä kirjoitetaan ja telkkarissa näytetään... Niissä on juttuja sellaisista elämän kauniista asioista- perheestä, ystävyydestä, itse tehdyistä pienistä mukavista teoista toisille ihmisille. On se jännä miten silloin sodan jälkeen, kun oli aineellisesti puutetta vähän kaikesta, niin monilla ihmisillä oli vielä niin suuri  halu antaa vähästään ja helpottaa toistenkin elämää minkä vaan pystyi. 💖 

 Tämä on yksi uusi ihana runo yhdestä Keski-Suomen  Opiston 60-luvun lehdestä. Sen on kirjoittanut Matti Vainionpää Impi Sirkalle 80-vuotispäivärunoksi 30.9.1964. Jotenkin niin kauniin kuvan se luo mieleen kuinka me ihmiset tätä elämän  purtta täällä soudellaan monenlaisissa tuulissa. 

Sulle me lahjemme kannamme elämänpuu.
Suojassas soudamme elämän purttamme.
Minne johtaakin kulkumme, korviimme kantautuu
myrskyjen myllerrys tai päivän paistava rinne.
Syvyydet aukeevat alas ja korkeuteen,
ja niiden välillä keinuen purtemme soutaa.
Elämänpuulta keskellle vaarojen veen
saamme me hätäämme turvaa ja lohtua noutaa.

Siinä on elämän rikkaus, että me saamme
juhlaa ja tuskaa kokea vaihtuvin vuoroin,
että me elämän aarteen yhdessä jaamme,
laulaen laulua työn yksin ja kuoroin.
Kauneinta kuitenkin kaikki on unelmissa,
minnekä ihminen tähyy ja minnekä halaa
aatoksen viipyissä kaukana rakkaimmissa.
Jumalan tulet ikuiset sielussa palaa.


Matti Vainionpää 


Kaikkea ihanaa teidän päiviinne toivotan ystäväni. Onnen onnen omenoita, iloisia päiviä noita. 
Elämä on ihanaa. 😘💖💖💖💖 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervehdys ystävät! Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa kirjoittamaan kuulumisiamme. Eikös olekin jännittävää, kun taas aletaan lähesty...