torstai 7. kesäkuuta 2018

Huh hellettä 😜💖💖💖💖


Piti ihan laittaa tulet takkaan täällä kotona, kun oli vaan jotenkin niin kolean tuntuista äkkiseltään..
Minä kyllä tykkäsin niistä helteistä. Se on aivan ihanaa, kun on niin lämmintä, että ei tarvitse ajatellakaan villapaitoja saatika välihousuja. Tsih!😂  


 Tänään pääsemme Rhea-laivalle laulamaan ja soittamaan. Voi että oli huono tuuri ilmojen suhteen, että nyt just on kaikista kylmin ilta ja vettäkin sataa..No mutta voihan se toisaalta olla tunnelmallista.
Siellä on toivottu lauluja rakkaudesta, toisista välittämisestä ja kohtaamisesta. Ihanat aiheet 💖 No kyllähän noista löytyy vaikka mitä ihanaa laulettavaa ja runojakin- niin kauniita!

Tässä yksi uusi runohelmi Eeva-Liisa Herojalta, jonka löysin täksi illaksi:


Ihmisenä olemisessa
pieni on tärkeää:
kädenpuristus,
tarjottu tuoli jonottavalle,
kuunteleminen,
kyläily ilman asiaa,
teellekutsu,
hymy,
ilmaisia kaikki.


Eikös ollutkin sellainen pysäyttävä jotenkin...

Tällaisenkin löysin 😊 aika hyvä.💗


Tällaisia vaan täällä tänään touhuilen. Täytyy varmaan alkaa miettimään mitä laittasin illaksi päälleni sinne laivalle, etten ihan palellu. Hih! Ihanaa kesäviikkoa Ystävät!! 🌺🌺🌺🌺🌺🌺




 

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kotikonsertin valmisteluja...

Tällaisen puseron ompelin eilen keskellä kaikkia touhuja.. En vaan malttanut olla tekemättä. Hih! Se onkin uusi lemppari-kesäpuseroni.💖💖💖

Täällä sitä valmistellaan kovalla tohinalla huomenna alkavia tämän kesän kotikonsertteja. 😅
Innolla odotamme ketä kaikkia tuleekaan tänä vuonna meillä käymään. Hih! Huomenna me
saadaan ihan linja-autollinen väkeä, se on kyllä ihmeellinen näky täällä meidän pihassa.. ei sitä uskoisi ellei omin silmin näkisi.😃💖

Kohta alan vatkaamaan kermavaahtoa ja teen ne ihanat mansikkakakut jääkaappiin odottamaan..löysin mansikoitakin siihen laitettavaksi. Niistä tulee ihan kesän tuoksu! Meillä kukkii jo mansikkamaa tuolla mökillä, mutta se on niin pikkuinen, ettei siitä kyllä paljoa tule..Niin ja istutin ne taimetkin aivan liian tiheään, niin eihän siellä ilma kulje ja ne marjatkin tuppaa homehtumaan... Täytyy tehdä sille jotakin harvennusta kunhan kerkiää..

Tämän Lauantain kotikonsertti me peruttiin, kun aikaisempina vuosina olen muistanut, ettei juuri sinä päivänä kannata järjestää mitään, kun kaikki on omissa juhlissaan juhlimassa. Hih! No pientä järkkäilyä se vaati ja nyt on kaikki päivät kohdillaan. 😅😀💕

Ihania kesäpäiviä!
Tällaista täällä oli eilen illalla... No nyt on jo tuolit ja pöydät paikoillaan- jopa liinatkin viritettynä.. Tänään haetaan koivut valmiiksi ja laitetaan kukat maljakkoon huomista tämän kesän ensimmäistä kotikonserttia varten. Ihanaa!!!

maanantai 28. toukokuuta 2018

Paista päivä, helli helle.  

Paista meille jokaiselle. Paista myöskin päiviin pilvisiin. Paista meille ihmisille, lapsille ja vanhuksille. Hohda lämpö ihmissydämiin. Hoivaten kuin äiti lastaan, rakastaen ainoastaan. Paista päivä helli helle ihmissydämiin.💗

Olenpa iloinen, kun tuolla kylillä kulkeissani te ystävät olette kertoneet oikeasti lukevanne näitä höpöjuttujani täältä blogistani. Kiitos :) Ihan naurattaa, kun se on niin hauska juttu jotenkin.. No täytyypä olla sitten ahkerana, kun kerran joku edes näitä käy kurkistamassa. Tsih! 😀💖💖💖💖

 

Me käytiin Pertti-koiran kanssa pyöräajelulla. Tuo pakastekori on aivan mahtava idea ( ihan omasta päästäni, hi hii!!) Siinä on sellainen retkipatjan pala vedetty noilla kiristysliinoilla tiukalle niin että se pysyy suorana kovassakin menossa. Pertti tykkää istua siinä niin paljon, ettei paljon suostu lenkkeilemäänkään.. No ainakin isoissa ylämäissä se joutuu jalottelemaan, kun en minäkään jaksa niitä koiran kanssa polkea ylös.. tai voisin kait jaksaakin jos haluaisin rääkätä oikein itseäni.. mutta kun minä olen enempi sellainen nautiskelija ja töllistelijä tyyppinen pyöräilijänäkin. Tsih!



Siellä pyöräretkellä löysimme aivan mahtavan suuren savipohjaisen kuralätäkön ja me kahlailtiin siellä molemmat. Olipa siinä lämmintä vettä. Ihan kuin uima-allas. Hih! Sinne voisi mennä uikkareissa polskuttelemaan ja saisi samalla kaunistavan savikylvynkin!🌺🌺🌺

Tässäpä yhden laulureissun iltapala... Arto alkoi jo ennen kotimatkaa huokailemaan, että voi kun olis makkaraa!! 😋Tsih! No olisi meillä ollut yksi pötkö mökin jääkaapissa- mutta eihän yhdellä pötköllä pitkälle pötkitä.. Lihapiirakat on kyllä ihania ihan mihin vuoden aikaan tahansa.. mutta niitä kotitekoisia ei kyllä voita mikään, kun niissä on oikein muhevat täytteet- riisiä ja jauhelihaa.. Ei ne edes kaipaa välttämättä mitään makkaroita. Pitäiskin tehdä pitkästä aikaa. Nam! Mutta nyt en kyllä kerkiä sellaisiin hommiin ryhtyä, kun on nuo kotikonserttitouhut ensin saatava ainaskin alulle..




Eilen käytiin Hankasalmen kirkossa, kun siellä on aivan supermahtavat kirkkokahvit ja tunnelmaltaan sellainen toisenlainen se kirkkokomento.. en osaa selittää, mutta siellä vaan on jotain erilaista siinä tunnelmasta! 😇Ne emännät siellä on niin ahkeria ja taitavia, että laittavat aina vuorollaan parasta pöytään.. Nytkin siellä oli suolaisena aivan mahtavaa kinkku-purjopiirakkaa, sitten raparperipiirakkaa, tiikerikakkua ja jotain muutakin kahvikakkua, mutta en jaksanut sitä enää maistaa. Hih! Tämä virsi oli siellä loppuvirtenä ja ajattelin, että käyhän se tähänkin. Tuo viimeinen lause on niin kaunis toivotus ihan kenelle vaan.. Sitä toivotan teillekin ystävät rakkaat!💖😚 Ihania kesäpäiviä!! 

 

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

 Terveisiä täältä voikukkapellosta!!
Hih! Voi että on ihanaa, kun on lämmintä ja saa tehdä kaikkia kesäisiä juttuja. Tsih! Aamusella kävin Pertti- koiran kanssa tuolla takapihan metsässä haistelemassa raikkaita tuulia. Siellä oli sellaisia ihmeellisiä ihan kirkkaan vihreitä perhosiakin, mutta niitä en millään saanut kuvattua. Tänään olen oikein ahkerana, kun meille tulee niitä kotikonserttivieraita jo ensi viikolla..Leivon pakasteeseen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja tiikerikakkuja ja kirsikkakakkuja, kun ne vaan paranee, kun saavat vähän siellä pakasteessa tasottua. Raparpereistäkin pitäisi keittää mehua ja pakastaa niitä varsia, kun ne on nyt parhaimmillaan.
Sitten kun olen ne saanut jollekin mallille niin yksi ihana ystäväpariskunta pyysi käymään ja kertoi, että saan heiltä salkoruusuja ja daalioistakin. Ihan ihmeellistä saada tuntea näin ihania ihmisiä! Aivan uskomatonta hyvyyttä ja sydämellisyyttä. Täytyy viedä jotain herkkuja heillekin. Tsih! Kyllä maailmassa on niin paljon kauneutta ja hyvyyttä, kun ei vaan vahingossa juokse sen ohitse.
Metsässä käyn aina kuin mahdollista vähän lataamassa akkuja. Joskus kaupungissa ihan tulee sellainen olo että se kaikki hulina on ihan liikaa, mutta sitten kun pääsee haistelemaan metsätuulia, niin palautuu taas omaksi itsekseen. Luontoa on ihminenkin vaan- niinkuin yhdessä laulussakin lauletaan..

Mustikat on jo näin isoja..Kauhean äkkiä ne tulee tänä vuonna..Nam, pääsee taas tekemään mustikkapiirakkaa.. Se on kyllä niin ihanaa.

Tällaisen lemmekkään kiven näin lenkkireissullani. Siinä se kivisydän kertoo suuresta rakkaudesta..


Meidän pihassa on paljon voikukkia. Me tykätään niistä tosi paljon. tsih!

Tällaiset ukkelit askartelin kerran istuskelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi tulijat. Pitäisi varmaan tehdä niille jotain hauskaa seuraa..

maanantai 21. toukokuuta 2018

Mökkielämää ja kotikonserttien valmisteluja..

Otin kuvan kun tulin laulureissultani ja oli niin ihanan kuuma! Olen kyllä tällaista kunnon kesää niin odottanut, kun viime ja toissakesänä satoi vaan aina ja aina!

Meillä on nyt täällä kotonamme aika paljon kaikenlaista puuhaa, niinkuin maalla on varmaan monessa mökissä tähän aikaan vuotta..Kaikki kukkapuskat oikein vaatii, että tuleppa tännekin kuopsuttelemaan.. ja ne rikkaruohot kyllä aina saa vallan sitten viimein, mutta olen ainaskin yrittänyt niitä nyt vähän hillitä.. Voikukista me tykätään kovasti. Arto tekee niistä aivan ihanaa viiniä ja minä laitan niitä lehtiä salaattiin. Se on oikein jytysyömistä..virkistää tosi paljon. Viime yönäkään ei meinattu osata nukkua,kun niitä popsittiin..Mutta hyviä niistä voikukan lehdistä on vaan ne rikkonaisreunaiset, ne isot sileälehtiset on kitkeriä.

Kotikonsertteja valmistelemme myös.. Pitää leipoa pakastimeen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja kahvikakkuja jo valmiiksi vieraita varten. Olispas ihanaa, kun saisimme tänäkin vuonna edes muutaman kuulijan. Tsih! Kyllä me ainaskin tosi kovasti odotetaan.. Niin ja tänä vuonna meille lupautui soittamaan haitaria ja muitakin Arton serkkupoika Hannu Laitinen. Se on kyllä tosi kiva juttu! Ja sitten konserttien jälkeen varmaankin niillä ukoilla riittää turisemista ja saunomista ja makkaranpaistoa kesäillassa! Hih! Tästä tulee niin kiva kesä.
 

Mökkielämää..Tuo ämpäri on kovassa käytössä.. sillä kannetaan vettä ulkona olevaan kylpyammeeseen ja kukkiakin sillä koetan kastella, ettei ne ihan näänny..

Eilen me syötiin mökin terassilla.. saatiin yllärivieraskin ja jaoimme nuo ihanat kaksi possunpihviä ja makkaroita sentään oli meille kaikille.. Anopilta saatiin suolattuja haapasieniä- ja niin ihanaa sienisalaattia ei saa mistään.. Laitoin siihen paljon sipulia, sinappia pikkuisen ja ripauksen sokeria ja majoneesia. Nam nam!
Tällaisen kalasalaatin tein kun oli oikein kuuma, eikä mikään muu oikein maistunut. On se mahtavaa, että nyt on ihan oikea kesä ja saa nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä. Kävin minä jo uimassakin muutama päivä sitten, kun nostin paljasjaloin rannan katiskoita, niin sehän oli tosi lämmintä..sitten vaan molskahdin järveen :) hi hii!!


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017


Blogin säätelyä..ja kadonneiden kuvien metsästystä..

Huomasin, että jonnekin oli eksyneet tuolta blogistani osa kuvista.. Joitakin osasin saada paikoilleen takaisin.. No otetaan uusia. Hih!
Ville rentoutuu.

Vohvelirauta on meillä usein pöydällä, kun minusta ne on tosi ihania päiväkahviherkkuja. Nam!


Huhtikuu ja mustarastaat on tullut!

Alkuvuosi on mennä hurahtanut niin vauhdilla, että on ihan vaikea uskoa, että ollaan jo näin lähellä Juhannusta ja sitä ennen tämän kesän kotikonserttejamme. Sellainen alkuvuoden hiljaiselo ja uusiin juttuihin uppoutuminen on kyllä tehnyt tosi hyvää myös tälle pääasialle- laulamiselle ja laulujen tulkitsemiselle. Jotenkin olen saanut uutta syvyyttä tulkintoihin- ainakin omasta mielestäni- ainakin joihinkin kappaleisiin. Ne niinkuin muhivat kun elämää ja aikaa kuluu. 

Kaarisilta-laulu avautui minulle ihan viime viikolla. Kävin katsomassa vuodepotilaana pötköttelevää ystävääni ja hän halusi kuulla minun laulavan hänelle juuri tuon laulun. Meillä on sellainen sopimus, että vien hänelle tuomisiksi aina käydessäni yhden laulun ja runon. Parempi vieminen se on varmaan kuin joku tavara, jos ihminen on tosi sairaana.

Kyllä olen ajatellut, että on se tämä terveyden lahja todella suuri silloin kun niin on. Siitä saa olla valtavan kiitollinen. Aina ystäväni luota kävellessäni oikein huomaan kuinka sellaiset elämän onnen perusasiat nousevat mieleen tosi vahvoina. Enemmän pitäisi käydä kylässä ystävien luona muutenkin ja olla mukana elämässä, eikä vaan tuijotella telkkaria. Se on kumma kapistus se telkkari. -Mutta on sekin ihanaa, kun Arton ja Ville-kissan ja Pertti-koiran kanssa istutaan sohvalla jalat sujossa ja mutustellaan suolasia ja makeita suupaloja. Tsih! 

Tässäpä muutamia kuvia keväältä:
Meillä Äijälässä oli tänä talvena tosi komea jäätie. Siitä sai ajaa autollakin kodalle eväitä syömään. Mekin käytiin siellä muutaman kerran kahvittelemassa ja makkaroita nautiskelemassa.

Näin hauskan hymyn sain Pertiltä, kun metsälenkillä en sanonutkaan muikku- niinkuin ihmiset sanovat- vaan sanoin Kissa! Hih!

Tässä Pertti nautiskelee kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuva puhuu puolestaan.

Kuva puhtaasta pestystä kevätikkunasta. Järvikin oli ihan vedellä.. ja kohtahan nuo jäät lähtevät ihan kokonaan ja pääsemme taas soutelemaan ja onkimaan mato-ongella.

Me käytiin Arton kanssa Ruotsin laivalla herkuttelumatkalla ja siellä tarjottiin paahdettua lohta. Olipas se helppo valmistaa. Lohifile vaan vuokaan ja suolaa sopivasti päälle ja uuniin. Se oli kyllä tosi ihanan makuista.. Tein sitten kylmän smetanakastikkeen sipulin ja tillin ja valkopippurin kera. Nam. Tästä tuli uusi suosikkiruoka. Miksiköhän sitä aina tulee tehtyä noita ruokajuttujakin liian monimutkaisesti, kun näinkin helppo on näin hyvä. :)

Kävin kirpputorilla ja sieltä tein näin upean löydön. Pitsipeiton! Ville-kissa siihen heti rakastui ja on aina siinä kellimässä, kun vaan mahdollista.. ja kissathan ei muuta teekkään päivisin..

Ville taidekuvassa..Oikeasti se ei tykännyt kun viritin tuon verhon keittiön ikkunaan, kun se ei sitten kunnolla voinut kytätä lintuja. Pari päivää tuon kuvan ottamisen jälkeen jouduin ottamaan pois koko verhon, kun Ville alkoi tempomaan sitä alas..
 

Huh hellettä 😜💖💖💖💖 Piti ihan laittaa tulet takkaan täällä kotona, kun oli vaan jotenkin niin kolean tuntuista äkkiseltään.. Minä ...