keskiviikko 26. huhtikuuta 2017


Blogin säätelyä..ja kadonneiden kuvien metsästystä..

Huomasin, että jonnekin oli eksyneet tuolta blogistani osa kuvista.. Joitakin osasin saada paikoilleen takaisin.. No otetaan uusia. Hih!
Ville rentoutuu.

Vohvelirauta on meillä usein pöydällä, kun minusta ne on tosi ihania päiväkahviherkkuja. Nam!


Huhtikuu ja mustarastaat on tullut!

Alkuvuosi on mennä hurahtanut niin vauhdilla, että on ihan vaikea uskoa, että ollaan jo näin lähellä Juhannusta ja sitä ennen tämän kesän kotikonserttejamme. Sellainen alkuvuoden hiljaiselo ja uusiin juttuihin uppoutuminen on kyllä tehnyt tosi hyvää myös tälle pääasialle- laulamiselle ja laulujen tulkitsemiselle. Jotenkin olen saanut uutta syvyyttä tulkintoihin- ainakin omasta mielestäni- ainakin joihinkin kappaleisiin. Ne niinkuin muhivat kun elämää ja aikaa kuluu. 

Kaarisilta-laulu avautui minulle ihan viime viikolla. Kävin katsomassa vuodepotilaana pötköttelevää ystävääni ja hän halusi kuulla minun laulavan hänelle juuri tuon laulun. Meillä on sellainen sopimus, että vien hänelle tuomisiksi aina käydessäni yhden laulun ja runon. Parempi vieminen se on varmaan kuin joku tavara, jos ihminen on tosi sairaana.

Kyllä olen ajatellut, että on se tämä terveyden lahja todella suuri silloin kun niin on. Siitä saa olla valtavan kiitollinen. Aina ystäväni luota kävellessäni oikein huomaan kuinka sellaiset elämän onnen perusasiat nousevat mieleen tosi vahvoina. Enemmän pitäisi käydä kylässä ystävien luona muutenkin ja olla mukana elämässä, eikä vaan tuijotella telkkaria. Se on kumma kapistus se telkkari. -Mutta on sekin ihanaa, kun Arton ja Ville-kissan ja Pertti-koiran kanssa istutaan sohvalla jalat sujossa ja mutustellaan suolasia ja makeita suupaloja. Tsih! 

Tässäpä muutamia kuvia keväältä:
Meillä Äijälässä oli tänä talvena tosi komea jäätie. Siitä sai ajaa autollakin kodalle eväitä syömään. Mekin käytiin siellä muutaman kerran kahvittelemassa ja makkaroita nautiskelemassa.

Näin hauskan hymyn sain Pertiltä, kun metsälenkillä en sanonutkaan muikku- niinkuin ihmiset sanovat- vaan sanoin Kissa! Hih!

Tässä Pertti nautiskelee kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuva puhuu puolestaan.

Kuva puhtaasta pestystä kevätikkunasta. Järvikin oli ihan vedellä.. ja kohtahan nuo jäät lähtevät ihan kokonaan ja pääsemme taas soutelemaan ja onkimaan mato-ongella.

Me käytiin Arton kanssa Ruotsin laivalla herkuttelumatkalla ja siellä tarjottiin paahdettua lohta. Olipas se helppo valmistaa. Lohifile vaan vuokaan ja suolaa sopivasti päälle ja uuniin. Se oli kyllä tosi ihanan makuista.. Tein sitten kylmän smetanakastikkeen sipulin ja tillin ja valkopippurin kera. Nam. Tästä tuli uusi suosikkiruoka. Miksiköhän sitä aina tulee tehtyä noita ruokajuttujakin liian monimutkaisesti, kun näinkin helppo on näin hyvä. :)

Kävin kirpputorilla ja sieltä tein näin upean löydön. Pitsipeiton! Ville-kissa siihen heti rakastui ja on aina siinä kellimässä, kun vaan mahdollista.. ja kissathan ei muuta teekkään päivisin..

Ville taidekuvassa..Oikeasti se ei tykännyt kun viritin tuon verhon keittiön ikkunaan, kun se ei sitten kunnolla voinut kytätä lintuja. Pari päivää tuon kuvan ottamisen jälkeen jouduin ottamaan pois koko verhon, kun Ville alkoi tempomaan sitä alas..
 

perjantai 13. tammikuuta 2017





Hyvää uutta vuotta!

Niin se taas käynnistyi tämä uusi vuosi, ettei meinaa perässä pysyä. Minä olen aina vuoden alussa intoa täynnä niin kuin entisen emännän kiljupönttö. Ha haa!!

Olen käyttänyt nämä vuoden ensimmäiset päivät nautiskelemalla tästä lisääntyvästä valon määrästä. Ajatella, että joka päivä on aina vähän edellistä pidempi. Kevät tulee kohisten ja kohta saa taas viritellä niitä pieniä taimien kasvatuspurkkeja tuonne ikkunoille. Joka vuosi jotain kasvatan vaikka se ei olekaan minulla mitään menestyksekästä toimintaa milloinkaan. Mutta mitäpä siitä, se kasvun ihme on niin ihanaa seurata. Tuntuu niin kuin kesä olisi jo vähän aikaisemmin.

Oli meillä yksi hyväntekeväisyyskonsertti Tammikuun alussa, mutta muuten tämä alkuvuosi on aina tällaista ihanan rentouttavaa omien puuhailujen aikaa. Se tuntuu kyllä aikas kivalta joulun juoksujen jälkeen.Tuossa ylhäällä on kuvakin sieltä Vuolakkeen hotellista. Kyllä me saatiin kerättyä jonkin verran riisiä ja jotain muutakin yhteen Thaimaalaiseen lasten päiväkotiin. Tuli hyvä mieli saada olla mukana tällaisessa. Olisipa hauska matkustaa sinne katsomaan, että miltä siellä näyttää. En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta siitä heidän ruuasta tykkään tosi tosi paljon- niin ja ei se aurinkokaan tuntuisi yhtään hassummalta varpaissa.

Eilen uudistin yhdet lempparipussilakanani kääntämällä niiden yläosan alaosaksi. Se pussilakanan alaosa oli vielä ihan uuden veroista kangasta, kun se toinen pää jo lähes heilimoi. Nyt on hauskaa, kun saa iloita niistä ihanista peitoista vielä monta kertaa. Hyvin niissä nukutti.

Lunta satelee hiljalleen ja maisema on ihan kuin jossain postikortissa. Hyvä niin. Tästä tulee ihana päivä!! Ihanaa päivää Teille Ystävät!




 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Tervehdys!!

 Joulu se on taas aika lähellä.. kaikenlaista mukavaa puuhaa olen täällä hommaillut viime päivinä. :) 
Löysin netistä ihanan reseptin joulua ajatellen.. Wienernougat-suklaiden ohjeen. :) Ne ovat olleet minun superherkkua jo ihan pienenä tyttönä. Ensimmäisen kerran sain niitä, kun isä ja äiti toi niitä Kreikan tuliaisina. Aina kun niitä maistelen, niin tulee jotenkin sellainen kiva tunnelma ja muistoja mieleen lapsuuden ajoista. Tässä se resepti:
http://kakkuviikari.blogspot.fi/2016/11/kotitekoinen-wienernougat.html 

 


Me käytiin Pertin kanssa yhtenä päivänä lenkkeilemässä, kun oli ihmeellinen luontoilmiö taivaalla.
Aurinko näyttäytyi moneen päivään. Pertinkin naamasta kyllä näkee, että taisi sekin aikalailla nauttia. Nyt muutama päivä myöhemmin nuokin lumet ovat jo sulaneet pois ja voisi tuolla ulkona tehdä vaikka lapiohommia. Eilen ostin uudet kumpparitkin Artolle ja minulle (kun halavalla sain) meillä molemmilla kun oli niissä jalkaterissä reiät, mutta muuten ehjät varret. Sääli niitä on pois heittää.. Ehkäpä voisi vielä korjata jossain vaiheessa, kun tulee sellainen innostus.


 


Mekon tekeminen on jo alkanut.. Tästä pitäisi tulla tämän joulun joulumekko. Nyt se on onneksi jo pidemmällä. Minusta näyttää, että siitä tulee tosi ihana!! Kangas on hirmu kaunis, kyllä jännitti laittaa sakset sen nurkkaan..mutta äiti aina sanoi, että ei saa pelätä kangasta. 
No tuumasta toimeen sitten vaan.


 


Me käytiin juhlissa, missä oli laiteltu näin kauniisti kananmunanpuolikkaat esille. Aionpa tuota käyttää jossain yhteydessä, on ne niin somat lumpeen kukat. :)






Tällaisen runon löysin Maaria Leinoselta. Eiks olekin ihana. :)

Tämän maiseman syliin synnyin metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut. 
Sen osaksi juurruin.

Opin näkemään metsän puilta, puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon, 
näkemään tuulen liitelyn niityn yllä. 
 Nyt missä tahansa mutta kotona tässä maisemassa. 


Ihanaa joulun odotusta!!
 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Jouluinen tervehdys!

 Tänään on Marraskuun ensimmäinen päivä. Eilen vietimme Arton nimipäiviä. En paljoa ehtinyt niitä valmistelemaan, mutta kinkkupiirakan, salaatin ja banaani-kermaleivosten kera se juhlinta onnistui kivasti. Kyllä monesti on pelastanut pikaleivonnassa se, kun pakastimessa minulla on aina valmiita sokerikakkulevyjä. Siihen vaan kermaa- ja mitä nyt keksiikään. :)

Olen yrittänyt järjestellä vaatehuonetta viimepäivät..En tiedä onko se sitä joulusiivousta, vai mitä, mutta tämän seurauksena koko muu huusholli on aikalailla räjähtäneessä tilassa. Hih! Siis mihin ne sitten laitetaan ne kaikki kallisarvoiset nyssäkät? Ha haa!! Varastoon varmaankin muiden joukkoon... ei niitä hanno kaikkia kirpputorillekaan raahata.

On kyllä tosi mahtavaa sitten kun saan nuo ihmeelliset röykkiöt raivattua ja pääsee siivoamaan muutoin. Pesen sisäkaton ja seinät ja kaikki. Se on kyllä jännä, että vaikka niitä likoja ei välttämättä huomaa, niin kyllä sen sitten aistii, kun ne on putiputs.

Vähän olen maalaillutkin.. sain inspiraation, kun kävimme Helsingin Kansallismuseossa..
Ei siitä ihan mestariteosta tule, mutta onpahan joku kuiteskin..Siinä kuvassa olen minä ja lapsuusystäväni Sanna keräämässä sieniä. Me olimme lapsena innokkaita sienestäjiä, vaikka emme tunteneet kuin kärpässienen, karvarouskun ja tatin ihan ylipäätään. Me keräsimme vaan korit täyteen ja sitten ystäväni äiti kertoi, että ei näistä mihinkään ole. Kivaa se oli kuitenkin. Ihan parhaimpia lapsuusmuistoja.

Jotenkin hykerryttää, kun joulun läheisyyden silleesti aistii. "Ilmassa on tenhoa taikaa, lähestymme joulun aikaa."

Tässäpä yksi uusimmista joulurunolöytö:


"Syttyy ikkunalla joulunvalot.
Loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla joulurauha mieles valloittaa." 


Ihanaa joulunodotusta Ystäväin!!

  

tiistai 18. lokakuuta 2016



Satumainen nimipäivätervehdys!!

Tänään on Sadun nimipäivä. Minusta nämä merkkipäivät ovat aina niin kivoja. Silloin tykkään leipoa jotain herkkua ja juoda makoisat päiväkahvit. Sellaista ihan tavallista arkipäivän juhlistamista.
Aion leipoa mokkapaloja tällä kertaa vaalealla pohjalla ja Hannatädin kakkuja, niitä en ole tehnyt pitkään aikaan.  

Enkös löytänytkin ihanan kuvan tälle päivälle. Siinä on ihan kuin minä ja Pertti-koira köllöttelemässä tuolla pellon reunassa. :)

Nyt en kerkeä enempää kirjoittelemaan, kun täytyy joutua päivän puuhasteluihin. Laitan tähän tuon ihanan runon isompana, kun tuossa kuvassa se on niin pikkuriikkinen, ettei sitä oikein näekään.

Kivaa päivää!!


Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016





Valamon lantturesepti ja iloinen Tervehdys!


Tässä vielä kesäistä tunnelmaa järven rannalta. Kyllä vaan kesällä on aina niin ihanaa. Siihen ei tarvita muuta kuin aikaa, että ehtii huomata kaiken kauniin. Viime kesä on nyt kyllä auttamatta ohi, kun tänään aamulenkillä satoi jo pikkuisen lunta. Minua ja Pertti-koiraa se ei haitannut yhtään kun lenkkeilimme tuolla kodin vastarannalla. Hih!








Eilen minulla oli tosi kiva päivä, kun Toivakan ystävät pyysivät minut kanssaan autoajelulle Rutalahteen, Joutsaan, Leivonmäelle ja Toivakkaan. En ihan tarkkaan tiedä missä paikoissa minua käytettiin, mutta jotenkin noilla nurkilla kuitenkin. :) Tämä verhokuva on sellainen, kun retkemme pääaiheena oli käydä erään käsityötaitajan Mairen luona katsomassa hänen käsitöitään. 
 
Voi ihmettä mitä kaikkea siellä olikaan!! Näin kuvista, kuinka siellä oli ollut joskus sellainen tonttunurkkauskin, missä oli ollut satoja tonttuja. Ihan oikea joulumaa! Sitten siellä oli jos jonkinlaista liinaa ja verhoa ja mattoa ja kangasta. Nämä kuvassa olevat verhot sain ostaa kotiimme, mutta meidän verhot ovat sellaiset ikkunan ylhäällä roikkuvat. Tai voi kai ne laittaa miten päin vaan. Tuossa reunassa on emännän itse kasvattamia pellavia rimpsuna. Hih! Hauska ja kaunis idea. :)

 Viime viikonloppuna ja tänään on uudelta levyltämme soinut lauluja Järviradiossa. Tosi jännää! Olenkin nyt kuunnellut radiota tuolla taajuudella, että kuulisin minäkin miltä se kuullostaa ihan radiosta soitettuna. Hih!

Minä odotan jo joulua... Eilen kyläreissulta tullessani hain kaupasta Karjalanpaistilihoja aika paljon ja aion laittaa sen kohta uuniin. Sen kanssa ajattelin tehdä myös porkkanalaatikkoa ja Valamon lanttuja. Ne valamon lantut vasta hyviä on. Kerran olen niitä tehnyt ja nyt sitten taas. 

Tästä linkistä napsauttamalla löytyy tuo ihana ohje. Se valkosipuli jännästi poistaa Lantusta jotain lanttumaista makua, silleesti pyöristää sitä..  Heippa!!

http://www.hunaja.fi/reseptit/kasvikset/valamon-lantut/