Terveisiä täältä voikukkapellosta!!
Hih! Voi että on ihanaa, kun on lämmintä ja saa tehdä kaikkia kesäisiä juttuja. Tsih! Aamusella kävin Pertti- koiran kanssa tuolla takapihan metsässä haistelemassa raikkaita tuulia. Siellä oli sellaisia ihmeellisiä ihan kirkkaan vihreitä perhosiakin, mutta niitä en millään saanut kuvattua. Tänään olen oikein ahkerana, kun meille tulee niitä kotikonserttivieraita jo ensi viikolla..Leivon pakasteeseen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja tiikerikakkuja ja kirsikkakakkuja, kun ne vaan paranee, kun saavat vähän siellä pakasteessa tasottua. Raparpereistäkin pitäisi keittää mehua ja pakastaa niitä varsia, kun ne on nyt parhaimmillaan.
Sitten kun olen ne saanut jollekin mallille niin yksi ihana ystäväpariskunta pyysi käymään ja kertoi, että saan heiltä salkoruusuja ja daalioistakin. Ihan ihmeellistä saada tuntea näin ihania ihmisiä! Aivan uskomatonta hyvyyttä ja sydämellisyyttä. Täytyy viedä jotain herkkuja heillekin. Tsih! Kyllä maailmassa on niin paljon kauneutta ja hyvyyttä, kun ei vaan vahingossa juokse sen ohitse.

Metsässä käyn aina kuin mahdollista vähän lataamassa akkuja. Joskus kaupungissa ihan tulee sellainen olo että se kaikki hulina on ihan liikaa, mutta sitten kun pääsee haistelemaan metsätuulia, niin palautuu taas omaksi itsekseen. Luontoa on ihminenkin vaan- niinkuin yhdessä laulussakin lauletaan..

Mustikat on jo näin isoja..Kauhean äkkiä ne tulee tänä vuonna..Nam, pääsee taas tekemään mustikkapiirakkaa.. Se on kyllä niin ihanaa.

Tällaisen lemmekkään kiven näin lenkkireissullani. Siinä se kivisydän kertoo suuresta rakkaudesta..

Meidän pihassa on paljon voikukkia. Me tykätään niistä tosi paljon. tsih!

Tällaiset ukkelit askartelin kerran istuskelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi tulijat. Pitäisi varmaan tehdä niille jotain hauskaa seuraa..

Mökkielämää ja kotikonserttien valmisteluja..

Otin kuvan kun tulin laulureissultani ja oli niin ihanan kuuma! Olen kyllä tällaista kunnon kesää niin odottanut, kun viime ja toissakesänä satoi vaan aina ja aina!

Meillä on nyt täällä kotonamme aika paljon kaikenlaista puuhaa, niinkuin maalla on varmaan monessa mökissä tähän aikaan vuotta..Kaikki kukkapuskat oikein vaatii, että tuleppa tännekin kuopsuttelemaan.. ja ne rikkaruohot kyllä aina saa vallan sitten viimein, mutta olen ainaskin yrittänyt niitä nyt vähän hillitä.. Voikukista me tykätään kovasti. Arto tekee niistä aivan ihanaa viiniä ja minä laitan niitä lehtiä salaattiin. Se on oikein jytysyömistä..virkistää tosi paljon. Viime yönäkään ei meinattu osata nukkua,kun niitä popsittiin..Mutta hyviä niistä voikukan lehdistä on vaan ne rikkonaisreunaiset, ne isot sileälehtiset on kitkeriä.

Kotikonsertteja valmistelemme myös.. Pitää leipoa pakastimeen täytekakun pohjia ja pikkuleipiä ja kahvikakkuja jo valmiiksi vieraita varten. Olispas ihanaa, kun saisimme tänäkin vuonna edes muutaman kuulijan. Tsih! Kyllä me ainaskin tosi kovasti odotetaan.. Niin ja tänä vuonna meille lupautui soittamaan haitaria ja muitakin Arton serkkupoika Hannu Laitinen. Se on kyllä tosi kiva juttu! Ja sitten konserttien jälkeen varmaankin niillä ukoilla riittää turisemista ja saunomista ja makkaranpaistoa kesäillassa! Hih! Tästä tulee niin kiva kesä.

 

Mökkielämää..Tuo ämpäri on kovassa käytössä.. sillä kannetaan vettä ulkona olevaan kylpyammeeseen ja kukkiakin sillä koetan kastella, ettei ne ihan näänny..

Eilen me syötiin mökin terassilla.. saatiin yllärivieraskin ja jaoimme nuo ihanat kaksi possunpihviä ja makkaroita sentään oli meille kaikille.. Anopilta saatiin suolattuja haapasieniä- ja niin ihanaa sienisalaattia ei saa mistään.. Laitoin siihen paljon sipulia, sinappia pikkuisen ja ripauksen sokeria ja majoneesia. Nam nam!

Tällaisen kalasalaatin tein kun oli oikein kuuma, eikä mikään muu oikein maistunut. On se mahtavaa, että nyt on ihan oikea kesä ja saa nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä. Kävin minä jo uimassakin muutama päivä sitten, kun nostin paljasjaloin rannan katiskoita, niin sehän oli tosi lämmintä..sitten vaan molskahdin järveen :) hi hii!!

Blogin säätelyä..ja kadonneiden kuvien metsästystä..

Huomasin, että jonnekin oli eksyneet tuolta blogistani osa kuvista.. Joitakin osasin saada paikoilleen takaisin.. No otetaan uusia. Hih!

Ville rentoutuu.

Vohvelirauta on meillä usein pöydällä, kun minusta ne on tosi ihania päiväkahviherkkuja. Nam!

Huhtikuu ja mustarastaat on tullut!

Alkuvuosi on mennä hurahtanut niin vauhdilla, että on ihan vaikea uskoa, että ollaan jo näin lähellä Juhannusta ja sitä ennen tämän kesän kotikonserttejamme. Sellainen alkuvuoden hiljaiselo ja uusiin juttuihin uppoutuminen on kyllä tehnyt tosi hyvää myös tälle pääasialle- laulamiselle ja laulujen tulkitsemiselle. Jotenkin olen saanut uutta syvyyttä tulkintoihin- ainakin omasta mielestäni- ainakin joihinkin kappaleisiin. Ne niinkuin muhivat kun elämää ja aikaa kuluu. 

Kaarisilta-laulu avautui minulle ihan viime viikolla. Kävin katsomassa vuodepotilaana pötköttelevää ystävääni ja hän halusi kuulla minun laulavan hänelle juuri tuon laulun. Meillä on sellainen sopimus, että vien hänelle tuomisiksi aina käydessäni yhden laulun ja runon. Parempi vieminen se on varmaan kuin joku tavara, jos ihminen on tosi sairaana.

Kyllä olen ajatellut, että on se tämä terveyden lahja todella suuri silloin kun niin on. Siitä saa olla valtavan kiitollinen. Aina ystäväni luota kävellessäni oikein huomaan kuinka sellaiset elämän onnen perusasiat nousevat mieleen tosi vahvoina. Enemmän pitäisi käydä kylässä ystävien luona muutenkin ja olla mukana elämässä, eikä vaan tuijotella telkkaria. Se on kumma kapistus se telkkari. -Mutta on sekin ihanaa, kun Arton ja Ville-kissan ja Pertti-koiran kanssa istutaan sohvalla jalat sujossa ja mutustellaan suolasia ja makeita suupaloja. Tsih! 

Tässäpä muutamia kuvia keväältä:

Meillä Äijälässä oli tänä talvena tosi komea jäätie. Siitä sai ajaa autollakin kodalle eväitä syömään. Mekin käytiin siellä muutaman kerran kahvittelemassa ja makkaroita nautiskelemassa.

Näin hauskan hymyn sain Pertiltä, kun metsälenkillä en sanonutkaan muikku- niinkuin ihmiset sanovat- vaan sanoin Kissa! Hih!

Tässä Pertti nautiskelee kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuva puhuu puolestaan.

Kuva puhtaasta pestystä kevätikkunasta. Järvikin oli ihan vedellä.. ja kohtahan nuo jäät lähtevät ihan kokonaan ja pääsemme taas soutelemaan ja onkimaan mato-ongella.

Me käytiin Arton kanssa Ruotsin laivalla herkuttelumatkalla ja siellä tarjottiin paahdettua lohta. Olipas se helppo valmistaa. Lohifile vaan vuokaan ja suolaa sopivasti päälle ja uuniin. Se oli kyllä tosi ihanan makuista.. Tein sitten kylmän smetanakastikkeen sipulin ja tillin ja valkopippurin kera. Nam. Tästä tuli uusi suosikkiruoka. Miksiköhän sitä aina tulee tehtyä noita ruokajuttujakin liian monimutkaisesti, kun näinkin helppo on näin hyvä. :)

Kävin kirpputorilla ja sieltä tein näin upean löydön. Pitsipeiton! Ville-kissa siihen heti rakastui ja on aina siinä kellimässä, kun vaan mahdollista.. ja kissathan ei muuta teekkään päivisin..

Ville taidekuvassa..Oikeasti se ei tykännyt kun viritin tuon verhon keittiön ikkunaan, kun se ei sitten kunnolla voinut kytätä lintuja. Pari päivää tuon kuvan ottamisen jälkeen jouduin ottamaan pois koko verhon, kun Ville alkoi tempomaan sitä alas..

 

Hyvää uutta vuotta!

Niin se taas käynnistyi tämä uusi vuosi, ettei meinaa perässä pysyä. Minä olen aina vuoden alussa intoa täynnä niin kuin entisen emännän kiljupönttö. Ha haa!!

Olen käyttänyt nämä vuoden ensimmäiset päivät nautiskelemalla tästä lisääntyvästä valon määrästä. Ajatella, että joka päivä on aina vähän edellistä pidempi. Kevät tulee kohisten ja kohta saa taas viritellä niitä pieniä taimien kasvatuspurkkeja tuonne ikkunoille. Joka vuosi jotain kasvatan vaikka se ei olekaan minulla mitään menestyksekästä toimintaa milloinkaan. Mutta mitäpä siitä, se kasvun ihme on niin ihanaa seurata. Tuntuu niin kuin kesä olisi jo vähän aikaisemmin.

Oli meillä yksi hyväntekeväisyyskonsertti Tammikuun alussa, mutta muuten tämä alkuvuosi on aina tällaista ihanan rentouttavaa omien puuhailujen aikaa. Se tuntuu kyllä aikas kivalta joulun juoksujen jälkeen.Tuossa ylhäällä on kuvakin sieltä Vuolakkeen hotellista. Kyllä me saatiin kerättyä jonkin verran riisiä ja jotain muutakin yhteen Thaimaalaiseen lasten päiväkotiin. Tuli hyvä mieli saada olla mukana tällaisessa. Olisipa hauska matkustaa sinne katsomaan, että miltä siellä näyttää. En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta siitä heidän ruuasta tykkään tosi tosi paljon- niin ja ei se aurinkokaan tuntuisi yhtään hassummalta varpaissa.

Eilen uudistin yhdet lempparipussilakanani kääntämällä niiden yläosan alaosaksi. Se pussilakanan alaosa oli vielä ihan uuden veroista kangasta, kun se toinen pää jo lähes heilimoi. Nyt on hauskaa, kun saa iloita niistä ihanista peitoista vielä monta kertaa. Hyvin niissä nukutti.

Lunta satelee hiljalleen ja maisema on ihan kuin jossain postikortissa. Hyvä niin. Tästä tulee ihana päivä!! Ihanaa päivää Teille Ystävät!




 

Tervehdys!!

 Joulu se on taas aika lähellä.. kaikenlaista mukavaa puuhaa olen täällä hommaillut viime päivinä. :) 
Löysin netistä ihanan reseptin joulua ajatellen.. Wienernougat-suklaiden ohjeen. :) Ne ovat olleet minun superherkkua jo ihan pienenä tyttönä. Ensimmäisen kerran sain niitä, kun isä ja äiti toi niitä Kreikan tuliaisina. Aina kun niitä maistelen, niin tulee jotenkin sellainen kiva tunnelma ja muistoja mieleen lapsuuden ajoista. Tässä se resepti:
http://kakkuviikari.blogspot.fi/2016/11/kotitekoinen-wienernougat.html 

 

Me käytiin Pertin kanssa yhtenä päivänä lenkkeilemässä, kun oli ihmeellinen luontoilmiö taivaalla.

Aurinko näyttäytyi moneen päivään. Pertinkin naamasta kyllä näkee, että taisi sekin aikalailla nauttia. Nyt muutama päivä myöhemmin nuokin lumet ovat jo sulaneet pois ja voisi tuolla ulkona tehdä vaikka lapiohommia. Eilen ostin uudet kumpparitkin Artolle ja minulle (kun halavalla sain) meillä molemmilla kun oli niissä jalkaterissä reiät, mutta muuten ehjät varret. Sääli niitä on pois heittää.. Ehkäpä voisi vielä korjata jossain vaiheessa, kun tulee sellainen innostus.

 

Mekon tekeminen on jo alkanut.. Tästä pitäisi tulla tämän joulun joulumekko. Nyt se on onneksi jo pidemmällä. Minusta näyttää, että siitä tulee tosi ihana!! Kangas on hirmu kaunis, kyllä jännitti laittaa sakset sen nurkkaan..mutta äiti aina sanoi, että ei saa pelätä kangasta. 

No tuumasta toimeen sitten vaan.

 

Me käytiin juhlissa, missä oli laiteltu näin kauniisti kananmunanpuolikkaat esille. Aionpa tuota käyttää jossain yhteydessä, on ne niin somat lumpeen kukat. :)

Tällaisen runon löysin Maaria Leinoselta. Eiks olekin ihana. :)

Tämän maiseman syliin synnyin metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin.

Opin näkemään metsän puilta, puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn niityn yllä. 

 Nyt missä tahansa mutta kotona tässä maisemassa. 

Ihanaa joulun odotusta!!
 

Jouluinen tervehdys!

 Tänään on Marraskuun ensimmäinen päivä. Eilen vietimme Arton nimipäiviä. En paljoa ehtinyt niitä valmistelemaan, mutta kinkkupiirakan, salaatin ja banaani-kermaleivosten kera se juhlinta onnistui kivasti. Kyllä monesti on pelastanut pikaleivonnassa se, kun pakastimessa minulla on aina valmiita sokerikakkulevyjä. Siihen vaan kermaa- ja mitä nyt keksiikään. :)

Olen yrittänyt järjestellä vaatehuonetta viimepäivät..En tiedä onko se sitä joulusiivousta, vai mitä, mutta tämän seurauksena koko muu huusholli on aikalailla räjähtäneessä tilassa. Hih! Siis mihin ne sitten laitetaan ne kaikki kallisarvoiset nyssäkät? Ha haa!! Varastoon varmaankin muiden joukkoon... ei niitä hanno kaikkia kirpputorillekaan raahata.

On kyllä tosi mahtavaa sitten kun saan nuo ihmeelliset röykkiöt raivattua ja pääsee siivoamaan muutoin. Pesen sisäkaton ja seinät ja kaikki. Se on kyllä jännä, että vaikka niitä likoja ei välttämättä huomaa, niin kyllä sen sitten aistii, kun ne on putiputs.

Vähän olen maalaillutkin.. sain inspiraation, kun kävimme Helsingin Kansallismuseossa..
Ei siitä ihan mestariteosta tule, mutta onpahan joku kuiteskin..Siinä kuvassa olen minä ja lapsuusystäväni Sanna keräämässä sieniä. Me olimme lapsena innokkaita sienestäjiä, vaikka emme tunteneet kuin kärpässienen, karvarouskun ja tatin ihan ylipäätään. Me keräsimme vaan korit täyteen ja sitten ystäväni äiti kertoi, että ei näistä mihinkään ole. Kivaa se oli kuitenkin. Ihan parhaimpia lapsuusmuistoja.

Jotenkin hykerryttää, kun joulun läheisyyden silleesti aistii. "Ilmassa on tenhoa taikaa, lähestymme joulun aikaa."

Tässäpä yksi uusimmista joulurunolöytö:

"Syttyy ikkunalla joulunvalot.
Loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla joulurauha mieles valloittaa." 

Ihanaa joulunodotusta Ystäväin!!