sunnuntai 4. syyskuuta 2016

 Syyskuinen tervehdys!

 

Tällaisen suuren suuren kurkilauman kuvasin, kun olimme Pertti-koiran kanssa lenkillä. On kyllä tosi kauniita näkymiä tähänkin aikaan vuodesta. Ulkona on jotenkin hyvin rauhoittavaa kuljeskella näin syksyllä. Eikä sadekaan haittaa, kun laittaa kumpparit ja sadetakin päälle. :)

Aamusella leivoin puolukkapiirakan ja siitä tuli tosi ihana. Laitan tähän sen ohjeen, jos vaikka jotakuta kiinnostaa kokeilla.  

Puolukkapiirakka

50g voita ja vajaa 1dl rypsiöljyä

1/2dl sokeria

1 kananmuna

1 dl kaurajauhoja

1dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Täyte: 

n.3dl puolukoita

2dl kermaa

1 kananmuna

1/2 dl sokeria

1tl vaniljasokeria

 

Sulata voi ja lisää siihen kaikki pohjan ainekset. Sekoita ja levitä piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita päälle kermaseos ja sen päälle puolukat. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.   

Minulla on nyt menossa tällainen joku terveysvimma, jossa korvaan välillä osan voista öljyllä ja koetan hillitä sokerin käyttöä. .. Sokeri on kyllä sellainen aine, että se saa olon vetämättömäksi (mutta on se kyllä niin hyvää..) Vielä kun illat pimenevät ja välillä päivätkin, niin eihän sitä jaksa viimein itseään edes heilauttaa, jos ei vähän yritä välttää niitä väsyttäviksi tietämiään juttuja. Hih! Toisaalta yritän tehdä sellaisia juttuja, joiden tiedän antavan puhtia päiviin, niinkuin esimerkiksi se päivittäinen tunnin ulkona olo ja veden juonti..

Tänään me kuiteskin otetaan ihan löllösti tämä oleminen, kun ulkona sataa sellaista pikkuista sumuista sadetta.. Ei sitä aina jaksa olla niin kunnollinen Hih! Me herkutellaan tuolla puolukkapiirakalla ja suklaatakin on... Takassa räiskyy tuli ja Arto soittelee jatsilevyjä ja Ville-kissa ja Pertti-koira pötköttelevät matolla ihan hervottomina. Ha haa!! 

Ihanaa ja suloista Sunnuntaita Ystävät!! Toivottelee Satu ja Arto 

    
Tällaisen halailevan tattipariskunnan löysin metsäreissulta. Aika sööttejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervehdys ystävät! Ajattelin pitkästä aikaa istahtaa kirjoittamaan kuulumisiamme. Eikös olekin jännittävää, kun taas aletaan lähesty...